Posted on

Tunnelmia Työ & skeittaus -tapahtumasta

Äijät heittävät rennosti läppää sohvalla. Odotamme Kontulan skeittihallilla keskustelun alkamista.
Tupa on täynnä, ilmasto lähellä trooppista ja ruisleivät katoavat nälkäisiin suihin tasaiseen tahtiin.


Viisi ammattilaista on kutsuttu kertomaan, miten he ovat yhdistäneet uran ja skeittauksen. Paikalla ovat Anssi Paukkunen, Suomen Rullalautaliiton toiminnanjohtaja, Suomen skeittibetonin perustaja Juuso Aaltonen, Hang up-lehden graafikko Mikko Kempas, Beyond-liikkeen perustaja Juho Haapala, Nike SB:n maahantuoja ja My Favourite Things skeittikaupan osakas Oki Kalaoja ja Skeittipaku -yrittäjä Petrus Marttila. Kattava kokoelma kaikenkarvaisia ammattilaisia siis.

Tuomas Nyyssönen, Kontulan skeittihallin nuoriso-ohjaaja aloittaa kysymyksistä ensimmäisellä ja yleisöä kutkuttavimmalla: mikä oli valinnanpaikka, mistä ura skeittauksen parissa lähti?
Teemana näyttää olevan tarina, joka on monella yrittäjällä saman tyyppinen: harrastuksesta tuli intohimo, intohimosta työ ja ura. Monella tekeminen on lähtenyt pienestä ja elanto on tullut sieltä, täältä.

Mikko Kempaksella homma lähti liikkelle kun hänen kaverinsa alkoi tilaamaan lautoja Jenkeistä kaveripiirille, joka levisi niiden myymiseen auton takakontista koko ajan laajemmalle yleisölle. Tähän pieneen yritykseen syntyi mahdollisuus tehdä mainoksia ja nettisivuja, jonka kautta graafisen suunnittelijan ammatti aukesi hänelle vanhan piirtämisharrastuksen jatkeena. Vähitellen tämän kaiken pohjalta muodostui yhä pystyssä oleva skeittikauppa Lamina. Samaan aikaan hän ollut alusta saakka osallisena tekemässä kotimaisia skeittilehtiä, aluksi Numeroa ja nykyään Hang Up -lehteä. Nykyään hän tekee leipätyönsä Hang up -lehten graafikkona ja päätoimittaja sekä suunnittelee myös kustantajan muita lehtiä. Grafiikoita syntyy myös tasaiseen tahtiin Happy Hour skateboardsille mm. viime vuoden keväänä ilmestynyt ja pöhinää aiheuttanut Tom of Finland –mallisto.

Juuso Aaltonen, nykyisten skeittiparkkien rakentaja, kasvoi Eurassa, jossa moisia ei ollut. Kavereiden kanssa piti rakentaa siis oma ja myöhemmin tuli mahdollisuus näyttää kynnet Suvilahden DIY:n rakentamisessa. ”Oman laaja-alaisen markkinatutkimuksen” jälkeen Aaltonen totesi, että oman yrityksen pystyyn pitäminen on kannattavaa kohtamaastaan yleisestä epäuskosta huolimatta. Parkkeja tilataan edelleen tasaiseen tahtiin eri kuntiin ympäri Suomen.

Oki Kalaojalla maailma laajentui, kun pieneltä paikkakunnalta pääsi ensimmäiseen skeittikauppaan. Kengät, dekit, lippikset ja vaatteet saivat uuden ulottuvuuden konkarimyyjän tarinoidessa taustatietoa ja kulttuurireferenssejä lätäkön toiselta puolelta. Nykyisin Kalaoja tuokin maahan Nike SB:tä ja omistaa osan indie-skeittikauppa My Favourite Thingsistä Fredrikinkadulla.

Uratarinat jatkavat soljumistaan ja päästään toiseen olennaiseen asiaan: Mitä omalla harrastamiselle on käynyt uran myötä? Monelle siihen jää nykyään vähemmän aikaa, sillä elämään halutaan muutakin kuin skeittaamista 24/7, muuten ”elämä menee liian pieneksi”. Haapalalta taas kysytään nykyään skeittaussessioiden jälkeen kotona: ”Tuliko edes hiki?”. Osalla on myös ollut yllättäen paineita; päässä on jyskyttänyt ajatus, että pitää skeitata tietyn verran, jotta on skeittaaja. Petrus Marttilalle mahdollisuus toisten opettamiseen, innostamiseen ja onnistumisen todistamiseen on taas tuonut lisää energiaa.

Päät nyökyttelevät keskustelun tahdissa ja taustalta kuuluu rullauksen ääni. Välissä on perattu työn ikävimpiä ja parhaimpia puolia, sekä ja puhuttu siinä sivussa yrittäjyydestä. Keskustelun aikana on käynyt ilmi kuinka näidenkin ammattilaistenkin urat ovat vuosien aikana limittyneet toisiinsa, esimerkiksi Anssi Paukkunen ja Kalaoja olivat samaan aikaan töissä Beamhillissä, joka oli siihen aikaan vielä skeittikauppa. Opetus? Piirit ovat pienet, kaikki tuntevat toisensa ja siltoja ei kannata polttaa.

Tästä päästäänkin viimeiseen kysymykseen: ”Mitkä ovat teidän mielestä työntekijän parhaimmat ominaisuudet?”

Vastauksissa korostuivat sanansa pitäminen ja valmius oppimiseen. Tärkeänä mainittiin myös empaattisuus, niin työkavereita kun pomoakin kohtaan.

Anssi Paukkunen: ”Tulee toimeen erilaisten tyyppien kanssa, tulee fiilis että toinen tekee hommat ja osaa ne [mitä on sanonut], oma-aloitteinen, tulee itse kertomaan pomolle mitä on tehnyt, ja molemminpuolinen luottamus.” Kempas täydentää: ”Ei tarvii olla ammattilainen kuhan osaa puhua ja kattoa silmiin”.
Miten oman uran skeittauksen tai minkä tahansa harrastuksen kanssa saa sitten rullamaan?

Aalto saa homman kuulostamaan yksinkertaiselta: ”Keksi, mikä kiinnostaa. Tee se paremmin kuin kukaan muu, tai ainakin TOP 2:ssa pitää olla”. Mitäpä tuohon lisäämään.

Kooste tapahtumasta.
Koko keskustelu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *